Joulukalenteri 2017 luukku 6 -Silja

Tänään päivämäärä on 6.12, on siis Suomen itsenäisyyspäivä. Senhän jokainen tietääkin. Tänään heräsin, ja päätin lähteä ihan ensimmäisenä koiran kanssa rantaan. Illalla katsoisin tallennukselle laitetun ensimmäisen Tuntematon sotilas-elokuvan, olen nähnyt sen vain kerran aiemmin. Lämpotila oli nollassa, mutta se ei haitannut, sillä tiesin, ettei ohut pakkaslumikerros sulaisi pois vielä tänään. Kävelimme peltoja pitkin rantaan, ja rannassa pysähdyimme lumen ja jään peittämälle laiturille. Se sama ranta, joka oli niin kaunis kesäisin ja talvisin. Pienessä syksyn tihkusateessa, ja keväällä muuttolintujen saapuessa. Kesällä ötököiden lentäessä auringonlaskussa, ja talvella pimeässä yössä.

Koira tuijottaa kaislikon rajaan, ja pian huomaan, mitä se näkee. Joutsenia. Kolme laulujoutsenta, jotka ovat raivanneet itselleen teitä jäähän. Niiden olisi pitänyt jo lähteä etelään, mutta sitten tajusin: Nehän olivat vain halunneet jäädä toivottamaan hyvää syntymäpäivää rakkaalle Suomellemme.

Suomi, tuhansien järvien ja metsien maa. Tarkalleen ottaen Suomen pinta-alasta noin 75 % on metsää, ja järviä on melkein 200 000. Suomessa on neljä upeaa vuodenaikaa, 40 suojeltua kansallispuistoa, upeta vesistöjä, vaaroja, tuntureita, sekä kaunista metsää. On paljon eläimiä, kasveja, kiviä, ja kaikkea, mikä tekee Suomesta Suomen. On upeta perinteitä, herkullista ruokaa, ja urheilulajeja joka lähtöön.

Seison siinä lakoon taipuneen kaislikon päällä, kamera kaulassa ja kädet taskuissa, ja mietin itsenäistä Suomea, ja kaikkea, mitä sen eteen on saatu tehdä. Miten moni urhea on kaatunut puolustaessaan omaa maataan. Kunnioittakaamme siis tänä ilon päivänä kaikkia niitä, jotka sodissa kaatuivat, kaikkia niitä, jotka kodistaan rintamalta joutuivat pakenemaan. Jokaista sotilasta, vapaaehtoista apukättä ja hevosta, jotka kuolivat Suomen puolesta. Ilman heitä emme olisi nyt tässä. Vuodattakaamme muutama kyynel heidän puolestaa. Toivokaamme, ettei kenenkään tarvitse kokea enää sellaista.

Tänään Suomi on itsenäinen, tänään se on ollut sitä jo huikeat sata vuotta. Pitäkäämme siis yhdessä huoli, että Suomi säilyy tuhansien järvien maana, että Suomi tunnetaan hyvästä koulutuksestaan, luonnostaan, urheilulajeistaan, ja asukkaista, joilla riittää sisua ja itsepäisyyttä. Vaikka Suomi saattaa joidenkin silmissä olla vain suuri, mutta harvaan asuttu maa, jonka kansalaiset eivät koskaan puhu toisilleen, me osaamme kunnioittaa kaikkea, mikä tekee meistä suomalaisia, ja minkä ansiosta tämä maa on nyt itsenäinen. Onnea 100-vuotias rakas maamme, Suomi!