maanantai 1. toukokuuta 2017

Kehän kiertämistä räntäsateessa

Moikka! Mepäs oltiinkin tässä ihan lähellä mätsärissä lauantaina 29.4! Ei olla nyt lähes koko talveen oltu missään, ja ajattelinkin, ettei mun rakkini osaa enää mitään, mutta osasihan se <3 Ensin meillä kävi sellainen moka, että ohjaaja unohti rokotustodistuksen kotiin. Onneksi tapahtuma oli niin epävirallinen, että tarkastaja lupasi katsoa muualle kun käymme ilmoittautumassa. Huh. Eka kehä oli junior handler. Kun sain kuulla, että siinä oli miestuomari, menin pienimuotoiseen paniikkiin. Huimahan ei niin perustanut noista miehistä, mutta kun muistelin sitä, kuinka Huima oli vähän aikaa sitten käynyt mieseläinlääkärillä, - meidä vakkarilääkärin siirryttyä kokonaan työskentelemään Espooseen - ihan vaan tarkistamassa rokotteet yms, ja ollut hienosti, se rauhoitti mieltäni. Ehkei Huikku sanoiskaan mitään, jos mä en stressais. Ja eihän se sanonut. Mentiin kehään ihan hyvillä mielin.

Ai siis ei pitäis tuijottaa namia koko aikaa?? No miks se sitten on siinä!?

Venyyyyyy...
Jh:ssa oli yhdeksän (??) osallistujaa, ja ensin tuomari otti meidät kaikki samaan aikaan kehään. Sen jälkeen tulimme yksittäin kehään, ja se meni hienosti. Tuomari ei vielä kopeloinut koiria ollenkaan. Sitten hän valitsi neljä parasta, joihin me Huiman kanssa kuuluimme. Sitten tuomari moikkasi koiria, katsoi hamppaat, yms. Sitten meidät, Ansku ja Doris, eräs mopsi, ja mäyräkoira esittäjineen laitettiin järjestykseen, ja me voitimme! En kyllä olisi uskonut, mutta niin vain kävi. Saimme punaisen ruusukkeen ja ison kassillisen palkintoja, mm. vesikupin, ison kalauistimen, nameja, yms.



Siitä seurasi hetken odottelu, jonka jälkeen suuntasimme isojen aikuisten kehään. Huima ehti hiukkasen väsyä, mutta meni kuitenkin ihan kivasti. Meidän pari vaikutti aika kokeneelta, ja saimmekin sinisen nauhan. Sen jälkeen hetki odottelutaukoa, jonka aikana leikin vähän Huikun kanssa, ja siitähän se sitten virkistyi. Mennessämme loppukehään, ajattelin, että Huima varmaan menee ihan hyvin. Ja niin meni. Juoksimme kehässä, ja odottelimme, että tuomari tiputtaa meidät. Hän kuitenkin katsoi meitä monta kertaa, mutta ei tiputtanut. Lopulta löysin koirani neljän muun koiran joukosta, josta piti pudottaa enää yksi. Tuomari mietti pitkään, mutta päätti sitten valita neljänneksi meidän sijaan sen koiran, jonka ohjaaja ei edes jaksanut juosta! Vähänhän se harmittin, kun oltiin niin lähellä sijoitusta, mutta olen silti älyttömän ylpeä tuosta rakkaasta rakista <3



Lopuksi pysähdyttiin vielä kukkakaupan pihaan ottamaan parit ruusukekuvat. Kaikki kuvat ovat siis c)Ansku, ja ne on otettu melko kohmeisin sormin, samoin minun ottamani kuvat heistä. No, parempi sekin kai kuin ei mitään, eikö?

Oletteko te jo käyneet mätsäreissä tänä keväänä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti