keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Viimeinkin (melkein) tavallinen treenipostaus...

 Moikka, tänään taas postausta, tällä kertaa viimeinkin blogin päätähden kuulumisista. Mulla on videonpätkiä, ja yritän saada ne siis treenivideoksi tässä lähiaikoina, kunhan joku ehtisi neuvomaan. Tänään kuitenki ajattelin päästää Huiman itse kertomaan treenipäivästä (koska se ei sattuneesta syystä sinne joulukalenteriin ehtinyt kirjoitella, höm höm...) Ensin kuitenkin kerron, että mulla on uuteen ulkoasuun tosi kiva visio, ei siis varmaankaan tarvitse enää kauaa katsella tuota vanhaa... :'D


Nyt kuitenkin anna langat rakkaalle koiralleni, toivotaan, että se osaa jotenkuten pysyä aisoissa...:

ncdhuyffffffftfuygr7779oikkkk

"Ei Huima, kun ihan oikeaa tekstiä!"

"No höh... Olisin halunnu kokeilla sitä tyyliä millä ne kirjailijat kirjottaa..."

"Jos kuitenkin pysyt ihan siinä omassa tyylissä..."

No selvä. Kelpaako tämä neiti vaativalle? Ai, se meni jo. Ihan kiva että se päästi mutki välillä kertomaan omia mielipiteitäni! Ihan ensimmäisenä haluan kertoa sen, että mua kiusataan täällä. Mua koulutetaan, vaikka haluaisin riehua. Se on kamalaa, mutta kyllä mä kuitenkin teen, jos saa palkkaa. Varsinkin nakkia! Nakit on parhaita. Tosin Siljan isä sanoo, ettei niitä saa syöttää koiralle. Se on tyhmää. Ja sitten mua käytetään suihkussa. Hyi kamala! Siis suihkussa! Onko mitään tyhmempää!? Paitsi... Heijastinliivi on kyllä vielä tyhmempi. Mua käytetään välillä lenkillä pimeellä, niin, että on pakko laittaa heijastinliivi. Kamalaa...
Hei siinä mä oon! Eks mä ookki söpö?

Tosin ne riehumiskuvat on kivempia, tässä mä näytän ihan sivistyneeltä koiralta...
Mutta mistä mun piti kirjottaa? Siitä treenistäkö? Nää. Valittaminen on kivempaa. Tai enhän mä ikinä valita, mä vaan kerron epäkohtia mun elämisessä. Multa  myös leikataan kynsiä... Mutta siitä treenistä, ettei Silja suutu, ja anna mun hammastikkua Onnille... Ei se oo ikinä niin tehny, mutta uhkailee kyllä! Meidän treeni sujui hyvin, mä olin ihan super! Siljan keskittyminen välillä vähän herpaantu, mutta kyllä sekin oli ihan jees. Tosin pari kertaa mä ehkä vähän karkasin sen lelun perään, mutta onneks sen korvas mun söpöys... Tai jotain...
Hei joo, nää on parhaita!


Eipä oo enää sivistyksestä tietoakaan...

Ja hei, ettei nyt menis ihan negatiiviseks, on mun elämässä hyviäkin puolia. Kuten muunmuassa lelut! Ne on parhaita, onneks mä saan niitä aika usein, koska rikon vanhat... Mä hajotan vinkulelun korkeintaan vartissa! Eiks oo aika hyvin? Kerran tuhosin yhen narupallon ehkä minuutissa. Sellasia ei oo mulle sen jälkeen osteltu... Sit mä harjotan mun leukalihaksi pureskelemalla tennispalloja... Hyviä puolia on myös hammastikut! (vai mitä denta stikkejä ne nyt oikeesti on...) Myös possunkorvat, luut, yms. kelpaa, mutta hammastikut on parhaita. Kun nään hammastikun, meen aina ihan sekasin! Mä riehun ja haukun ja komennan että "VAUHTIA" ja sitten mua käsketään olemaan hiljaa ja sitten mä vingun ja (hengenveto) sitten mä saan sen tikun. Ja lenkit ja kaverit ja namit on myös kivoja. Ai hei Silja tulee takaisin ja sanoo, että pitää mennä jo nukkumaan. No mutta olipas kiva päästä kirjottamaan! Onneks mulla on tämmönen kirjailijan lahja... Tosi se kirjotustyyli ois edelleen kiva oppii...

Osaakos teidän koirat kirjottaa yhtä hyvin?

Hei, kuulinko sanan hammastikku?? Täältä tullaan!!


2 kommenttia:

  1. Doris kirjoittaa myös kerrassaan loistavasti, viime vuonna se kirjoitti joulupukillekin ihan itse... ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niimpä, koirat ne on todellisia tarinatätejä/setiä! Niin kuin tuossa juttelemisessakin, jos Huimalta kysytään... :)

      Poista