2017

Nyt elämme jo vuotta 2018, siispä on jälleen aika vilkaista kuluneeseen vuoteen. Tämä postaus on kenties hauksin kirjoittaa kaikista, vuodesta 2016 tein samanlaisen postauksen. Minusta on niin kiva käydä läpi kaikkia muistoja, ja kaikkea ihanaa ja haikeaa, mitä tänä vuonna olen saanut tehdä ja kokea. Toivon, että tästä on iloa teillekin. Siispä: 2017. Suurten ilojen ja surujen vuosi. Suuren kateuden, ja valtavan ylpeyden. Itkemisen surusta, vihasta, sekä myös ilosta. Nauttimisen ja oppimisen ja kehittymisen vuosi. Tässä se tulee, minun vuoteni 2017 kuudessakymmenessäseitsemässä kuvassa:

Heti vuoden ensimmäisenä päivänä pääsimme käymään Torholan luolalla, ja Huimakin uskaltautui saliin saakka.

Hiihtolomalla menimme Kolille, ja pääsimme laskettelemaankin, onneksi.

Kolilla kohtasimme talven ihmemaan...

... Ja oli täällä etelässäkin ihan kivasti lunta.

Vuonna 2017 pääsin paremmin tutustumaan tähän ihanaan mummotammaan, Caroon siis <3

Pääsimme viettämään ihanan päivän Helsinki Horse Fairissa <3

Pääsin myös Anskun mukana messukeskukselle katsomaan ihan oikeita koiranäyttelyitä XD

Mökön hoitaminen on tänä vuonna jäänyt valitettavan vähälle, mutta olemme kuitenkin sielläkin käyneet <3

Aloitimme mätsärikauden erittäin onnistuneesti 2-vuotaan pikku-Huikun kanssa.

Jouduin lopettamaan ihanan Pinkun vuokraamisen keväällä, mikä olikin yksi suurimmista itkun aiheista.

Samaan aikaan kuitenkin Leksan kanssa alkoi yhteistyö sujua entistä paremmin.

Kevään koittaessa alkoivat monelta suunnalta siis puhaltaa uudet tuulet.

Siskoni Iisa pääsi käymään oikealla tunnilla ratsastuskoulussa, eikä se ensimmäisellä tunnillaan tippunutkaan kuin kaksi kertaa tasapainon puutteen vuoksi Lilla-ponin innostuessa...

Iisa pääsi kisaamaankin puomiluokan ratsastuskoulun Köpö-ponilla <3

Minäkin pääsin kisaamaan, otimme Leksan kanssa estekisoista hylsyn toisensa perään...

Sain tietää omistavani zoomi-objektiivin Olympukseen, ja se ehtikin hienosti palvella muutaman kuukauden ajan, kunnes viskasin sen lattialle (vahingossa)...

Huima pääsi uimaan, kuten joka vuosi :D

Leksan kanssa tuli onnistumisiakin, vaikka radat eivät niin putkeen menneetkään...

Toinen suuri itkun aihe oli alakoulun loppuminen...

Jossakin vaiheessa kävi ilmi ettei kamera lattialle viskaamisen jälkeen ollutkaan rikki, jolloin sain sen takaisin käyttöön.

Huikku pääsi matkustamaan laivalla Ahvenanmaalle.

Ålandia Cup-reissu oli kyllä ehkä valehtelematta tähänastisen elämäni paras reissu, sanotaanko, että kaipaan takaisin...

Ahvenanmaalla pääsin myös tekemään jotakin aivan uutta - kuvaamaan futareita XD

Huima treenaili kesän koulun kentällä...

... Ja ihan hienosti treenailikin.

Pidimme toki ihan vain hauskaakin treenien ohella <3

Testasin Huiman kanssa pyöräilyä, ja se sujuikin yllättävän hyvin. Monena iltana auringonlaskun aikaan pyöräilimme Anskun ja koirien kanssa lähirantaan iltauinnille :D

Pääsimme viikoksi myös Kolille ottamaan rennosti!

Kaipaan kyllä kesää, pitkiä veneretkiä, kylmää järvivettä, sekä ihania auringonlaskuja...

Tietysti myös auringonnousut olivat ihania, ja saikin yhden unelmani toteutettua päästessäni kuvaamaan auringonnousua, vieläpä Kolin huipulle.

Pääsin kesäleiriavustajan palkkana elämäni ekaa kertaa Lintsille Anskun kanssa XD

Kesällä meille muutti neljä äänekästä ja jatkuvasti nälkäistä riiviötä, Iris, Milli, Kesälintu ja Muru <3

Huima pääsi toki leikkimään rally-toko-koiraa parin epiksen ajaksi, ja tätä kyllä jatketaan :D

Huikku pääsi myös testaamaan jäljestystä <3

Pääsimme käymään taas kennelpiirin nuorisoleirillä, ja siellä oli tapansa mukaan aivan huippua :D

Huimakin oli suhteellisen asiallinen leirikoira <3

Pari kertaa pääsin Karakumiinkin, tosin vain kuvaamaan, mutta silti XD

Mökön viime vuoden varsa kasvoi melkein ponin näköiseksi <3 <3

Pidimme - kuten aina - yhden yön kepparileirin tänäkin vuonna.

Reippaita leiriläisiä <3

Tällainen pikku-hirviö syntyi kesällä, ja Mökö joutui taas mammaksi <3

Pääsin kisailemaan tiukkapipoista koulua Caron kanssa XD

Kesä sisälsi ihania kisapäiviä, ja ihana Elvi oli monta kertaa kuvaamassa <3 <3

Pääsin kisaamaan kerran Beauty-estetykilläkin <3

Huima nautti auringosta, kuten omistajansakin.

Tutustuin myös uuteen ystävään, Arieliin, jonka kanssa pääsin käymään muutamat ihan onnistuneetkin koulukisat.

Pidimme Anskun kanssa Omenakarnevaaleilla kepparimestaruudet, tämä tulee toivottavasti vielä monivuotiseksi perinteeksi :D

Kesällä tein kaikkea hulluakin, ja synksyn hiljalleen koputellessa ovelle tarkistin kesää varten tekemäni listan, ja ne muutama suorittamaton kohta jäävät seuraavaan kesään :)

Pääsin Leksan kanssa hyppäämään vähän korkeampaakin, ja kaiken kaikkiaan tästä ponista on erityisesti tämän vuoden aikana tullut mulle todella tärkeä <3

Syksyllä aloitin sitten uudessa koulussa, yläasteella, mikä olikin aika suuri muutos.

Kerran pääsimme retkeilemään oikei teltan kanssa, Kopparnäsiin.

Syksyllä treenailut jatkuivat, vaikkakin pimeä alkoi painaa päälle.

Huikun kanssa kehityttiin valtavasti, ja pääsimme lenkkeilemään muutaman kerran ihan asiallisestikin kaupungille <3

Mätsäreissäkin ehdittiin vielä syksyn aika käydä, ihan hyvällä menestyksellä.

Pääsimme viettämään mahtavan taksvärkkipäivän Riitin tallilla <3

Pääsimme myös piipahtamaan serkun luona Espanjassa, se oli mahtavaa, vaikka jouduinkin olemaan erossa Huimasta pidemmän ajan, kuin koskaan ennen...

Espanjassa pääsin myös ratsastamaan ihan oikealla barokkihevosella, ja sanotaanko, että kokemuksen kautta XD

Pääsin pellolekin baanailemaan, se on ollut yksi suurimmista asioista, mitä olen kaivannut koko vuoden...

Caronkin kanssa alkoi pikkuhiljaa yhteistyö sujumaan ihan suhteellisen hyvin, vaikkakin edelleen sanon, etten osaa yhtään ratsastaa tuota hevosta XD

Vietimme aivan mahtavan päivän Helsinki International Horse Showssa, ja ilmoitin haluavani ensi vuonna tulla koko viikonlopuksi...

Virossakin pääsin piipahtamaan, kiitos kuuluu kuvikselle :D

Yksi vuoden suurimmista jutuista on ollut Suomi100-juhlavuoden kunniaksi pystyyn pistetty ParkM8-"hanke", johon minäkin pääsin mukaan <3

Eräänä päivänä ilman mitään tietoa postilaatikkoomme ilmestyi uusi kameran runko vanhan tilalle...

Pidimme myös toisen kepparivalkkuleirin :)

Ensilumi satoi, ja taisi sitten sataa kaikki talven lumet kerralla... Ei näyttänyt ainakaan jouluksi riittävän...

Ihanaa Leksaa pääsin moikkaamaan tuntien ulkopuolellakin.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä kuvana, aloin vuoden viime metreillä vuokraamaan ihanaa Viiua <3 <3

 Koen tämän vuoden aikana oppineeni paljon, ja kehittyneeni paljon kaikessa minulle tärkeässä. Olen jotenkuten oppinut valokuvaamaan, olen kehittynyt valtavasti ratsastajana, ja välillä ihan itkettää se, miten paljon ollaan Huimankin kanssa menty eteenpäin. Kiitos ylläolevista asioista kuuluu monille, ja haluankin nyt kiittää kaikkia, jotka ovat vähääkään olleet mukana vuodessani 2017. Haluan kiittää ihanaa perhettäni, Leksaa, Riitiä, sekä Ainoa, kaikkia uusia ja vanhoja ystäviä, erityisesti Anskua. Haluan kiittää toki myös Huimaa, ja vielä kerran rakasta Pinkkua. Toivon, että vuodesta 2018 tulee yhtä mahtava, kuin edeltäjästään! <3