Huurteinen aamu osa 2

Joku saattaa muistaa, että vuosi (ja yksi päivä) sitten tein Huurteinen aamu-postauksen, ja tänään on aika ottaa uudestaan. Minut herätettiin aamulla aikaisin, ja olen tunnetusti aika unikeko. Tarvitsen ylensä kouluaamuinakin tunnin herätyskellon torkuttamiseen. Nyt kuitenkin iskä totesi, että ulkona on huurretta. Noin kahden ja puolen minuutin päästä minä painuin pihalle kameran ja koiran kanssa. Jälkeenpäin tajusin, että kameran asetuksia olisi voinut vähän säätää, mutta eihän sitä nyt voi kaikkea muistaa ollessaan hurmioituneena huurteesta... Saatte siispä tyytyä aika kohinaisiin kuviin...

1.

2.

3. Ihan ei kamera ehtinyt tarkentaa enää...

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16.

17.

 Löytyikö tällä kertaa lempparia  kuvista?

Syksyn kuvailuja

Moikka! Nyt ei ole oikeastaan sen tarkempaa aihetta postauksella, kerron vähän kuulumisia ja suunnitelmia, ja tällä kertaa saatte nähdä lähinnä Anskun, mutta myös joitakin minun ottamia kuvia näiltä syksyn peltolenkeiltä.

Se fiilis, kun teillä moleemmilla on huono päivä, sä oot just pitkän maanittelun jälkeen saanu koiran luokses, ja sua ärsyttää suunnattomasti, kun koira ei tottele...

Meidän olis tarkoitus mennä ainakin 19.11 mätsäriin koirien kanssa, yritän ottaa kameran mukaan. Tänne saattaa myös tullakuvia Helsinki International Horse Showsta, jonne olemme menossa lauantaina.

Nää asennot...

...Siis mä en kestä! <3

Olimme vähän aikaa sitten näyttelytreenissä koirakeskuksella, enkä kyllä voi sanoa, että meni hyvin... Mutta ihan hyvä fiilis jäi. Huima ei millään tahtonut nostaa kuonoaan lattiasta, mikä on ongelma aika usein erityisesti halleissa. Loppua kohden kyllä seistiinkin tosi hyvin <3

Saanko paljastaa suunnitelman?  Tottakai saan: Me vuokrataan ehkä halli talveksi. Kerran viikkoon se ei olisi pahan hintainen kolmeen pekkaan. Katsotaan, miten menee, mutta toivottavasti järjestyisi. Kerran kuussa voisi olla agility, kerran ajatuksella rally-tokoa, niin, että on ihan kyltit mukana, kerra jotain näyttelyjuttua, ja sitten kerran jotain temppuja, paikalla oloja, koiratanssin testailua yms. Se olisi mahtavaa!

Mä en kestä tätä mun koiraa... <3

Onko lokakuussa liian aikaista olla joulukalenteri valmiiksi suunniteltuna? Ehei! Olen jouluihminen. Joulua olen tosissani odottanut elokuun alusta, kuten tavallista (minulle). Ja voisin nyt kertoa blogin joulukalenterijuttuja: Viime vuonna en saanut joulukalenteria loppuun. En ole koskaan saanut sitä loppuun! Nyt kuitenkin yritä, ja ajattelin, ettei se olisi niin vaikeaa, jos luovuttaisin tietokoneen Huimalle joulukuun alusta aina jouluun asti! Huima saisi räpsäisemäni kiuvan perusteella kertoa päivästään, tai siitä, mihin tämä kuva on johtanut, millaisesta tilanteesta kuva on syntynyt, tai mikä on tarina sen taustalla. Saa nähdä, onnistutaanko tänä vuonna...

Odotatko sinä joulua? Onko joululaulujen soittamisen aloittaminen turhan aikaista elokuussa?

Kuvahaaste

Heippa! Mulle tuli yhtäkkiä inspiraatio toteuttaa tällainen kuvahaaste (jollaista en siis ole keneltäkään saanut), pienin sovelluksin. Idea siis on laittaa yksi suosikki- ja yksi inhokkikuva joka vuodenajalta, perustella päätöksensä, ja sitten haasta joku. Minä valitsen blogissa julkaistuista kuvista kolme suosikkikuvaa, ja kolme vanhempaa inhokkikuvaa, enkä haasta ketään. Koitan katsoa, missä ole selkeästi parantunut. Pidemmittä puheitta, aloitetaan!

Suosikkitalvikuvat:

Tykkään tästä, koska valotus on säädetty oikein, aurinko tulee valehtelematta täydellisestä kulmasta. Kuva on otettu koiran tasolta.

Tässä sama selitys kuin äskeisessä. Lisäksi malli on omaan katseeseensa nähden hyvässä kohdassa kuvassa.

Tässä ei olla koiran tasolla, mutta lintuperspektiivi toimii, kun koira katsoo ylös.

 Inhokkitalvikuvat:

Kaikissa näissä on oikeastaan ongelmana ison sääteleminen. Tässä se on liian pieni, eikä sää ole minun taidoillani kuvaamiseen ihanteelline. Lisäksi jalkazoomi ei ole toiminut, ja kuva on jouduttu rajaamaan koneella, minkä kyllä näkee laadusta.

Canon-kuvien laatu on bloggerissa mitä on, mutta lisäksi kuvaaja ei ole koiran tasolla, koira ei katso kameraan (se toimii kyllä joissakin kuvissa), ja kuva on otettu valoa vaste, jolloin koira on musta.

Tässä sama kuin edellisessä. Lisäksi tarkennus on päin mäntyä ja tausta kiinnittää liikaa huomiota. Ja vielä lisäksi, tässä iso oli säädetty niin pieleen kuin voi, joten suurin osa näistä kuvista heilahti aika pahasti.

Suosikkikevätkuvat:

Tässä kuvassa toimii, että koiran korvat menevät ulos kuvasta. Valo tulee hyvästä suunnasta.

Tätä kuvaa rakastan ihan tuon valon takia. Ilta-aurinko, ruskea koira ja sen ruskeat silmät, kamera, jolla saa hyvälaatuisia kuvia.

Sama ilta-aurinko. Kaikissa näissä kevätkuvissa aukko on ollut iso, eli tausta on epätarkka. Toimii.

Inhokkikevätkuvat:

Oikeastaan inhokkikuvia keväältä oli vaikea löytää bloggerin galleriasta, mutta laitanpa nyt tämän kuitenkin. En ole oikein keksinyt, miten uintikuvista tulisi hyviä. Pitäisi vain mennä mahdollisimman koiran tasolle, mutta kuitenkaan kameraa kastelematta. Valotuksen pitäisi myös olla oikeanlainen, ja zoomin riittävä.

Tässä valotus on liian suuri, eikä kuvaaja ole koiran tasolla.

Tässä sanoisin ongelmaksi taustan, varjot ja fleksin. Koiralla voisi myös olla kivempi ilme.

 Suosikkikesäkuvat:

Kesäkuvista suosikkeja oli hyvin vaikea päättää. Valitsin sitten ne, joihin keksin parhaat perustelut. Tästä tykkään, koska kuvattava kohde ei ole keskellä, ja aukon suuruuden ansiosta tausta on epätarkka. Vastarannalla tunnistettavat koivut kuitenkin tuovat kivan vastapainon koiralle.

Tässä tykkään valotuksesta ja onnistuneista väreistä. Koira katsoo kivasti kameran yli johonkin kaukaiselle taivaalle.

Tässä tykkään yksinkertaisesti siitä, että olen onnistunut saamaan valotuksen niin, että vaikka nouseva oranssi aurinko tuleekin takaapäin, se ei tee koirasta mustaa. Tykkään koiran asennosta, ja olen liksi onnistunut aika hyvin saamaan kameran koiran tasolle, niin, että kalliota sen edessäkin näkyy.

 Inhokkikesäkuvat:

Tämä on kyllä ihan kiva, mutta hyvä esimerkki siitä, kun valotusta on liikaa.

Näistä uintikuvista taisinkin jo valittaa, mutta valotuksen ja wb:n säätäminen vesitaustalle on todella hankalaa...

Itse asiassa tämä olisi muuten ihan kiva, mutta koska tätä on jouduttu aika paljon rajaamaan, laatu on mitä on. Lisäksi tuo ruohotupsu koiran vasemmalla puolella on häiritsevän terävä.

 Suosikkisyksykuvat:

Tämän päivän kuvista tykkäsin muutenkin tosi paljon, lisää löytyy syyskuun suosikit-postauksesta. Tässä valo tulee hyvin, ja Huima sopii niiiiiin täydellisesti syksun väreihin <3

Tässä värit ovat tosi kivat, valotusta tosin voisi olla enemmän, mutta minusta tämä sopii ihan hyvin. Kuva on saatu hyvästä asennosta, vaikkakin minun varjoni tuossa keskellä vähän pistää omaan silmään.

Kuva on otettu koiran tasolta, ja rajaus on riittävän tiukka. Valotusta on riittävästi, vaikka se tuolla metsässä aiheuttaa pientä kohinaa. Koiran ilme sanoo: "Mitä sä siinä tuijotat?? Etkö nää et yritän jäystää tätä keppii?"...

 Inhokkisyksykuvat:

Koirat, ei tarvii noin isoo hajurakoo... Ja kuvaaja, koita ehtiä sen tarkennukses kanssa mukaan!

Kun et tiedä mitään koiran tasolle menemisestä, tai siitä, että koira katsoisi kameraan... Pakko sanoa, ettävaikka kuono onkin heilahtanut, yllättävän vähällä kohinalla on katulampun valossa selvitty...

Mikä koiran tasolle meneminen? Mikä valotuksen ja wb:n säätäminen? Koskaan kuullutkaan...

 Mitä tästä opimme? Jos ei puhuta erikoistilanteista, pidä oletuksena se, että menet kuvaustilanteessa kuvattavan kohteen tasolle. Jos vain kamerassa on hyvät mahdollisuudet asetuksie säätämiseen, kannattaa se ehdottomasti opetella tekemään! Kiitos :D