maanantai 31. heinäkuuta 2017

Minustako paimenkoira?

Moikka, mä täällä, siis Huima. Öö, joo, mennään suoraan asiaan. Siis katsokaa, mitä tyyppejä meille tuli tänään! Siis mun reviirille! Mä en kestä!



Silja näytti mulle jonku kirjan, missä sanotaan, että mä oon suomenlapinkoira. Siinä lukee, että suomenlapinkoira on alunperin tarkotettu porojen paimentamiseen. Sitte siellä luki näin: "Suomenlapinkoira on virallisesti vain yksi rotu, mutta epävirallisesti rodun sisällä on paimensukuisia lapinkoiria, jotka poikkeavat rotumääritelmän mukaisesta suomenlapinkoirasta ulkonäkönsä ja luonteensa puolesta. Paimensukuiset koirat ovat polveutuneet Suomesta, Norjasta ja Ruotsista kootuista työsukuisista koirista. Kantaa pyritään kasvattaman omana linjanaan suomenlapinkoirarekisterin sisällä. Paimenlinjaiset koirat ovat rungoltaan näyttelylinjaisia pidempiä, matalaryhtisempiä ja niukkaturkkisempia. Niiden paimennustaipumus on saatu säilymään, ja väreissä on saatu säilymään lähes kaikki koiran värit. Paimenlinjaisia lapinkoiria käytetään yhä alkuperäisessä työssä paimenena niin porojen, kuin karjankin kuljetuksessa." Eli siis mut vois nähdä alkuperäisessä työtehtävässäni, paimentajana... Silja on jo pitkään kaverinsa Anskun kanssa höpöttänyt, että ne aikoo opettaa mut paimentamaan.

Mää en kestä!!



Mietin tässä sitä, että eikös paimentaminen oo niiden elukoiden perässä juoksemista ja haukkumista. Sehän on ihan helppoo! Ja kuulostaa kivalta. Silja kuitenki näytti mulle tän videon, ja sano, ettei se oo vaan päätöntä eläinten jahtaamista. Ilon pilaaja. Mutta kyllä mä kuitenkin aion niitten perässä säntäillä päättömästi, älkää kertoko Siljalle! Asiasta hammastikkuun (Mitää, ei kai sillä niin väliä oo, että mitä tulee ekana mieleen...?), sitä mietin myös, että miksi Silja mulkoili mua sillä tavalla, kun se luki suomenlapinkoiran rodunomaisen luonteen tiivistettynä kuuteen sanaan: älykäs, oppivainen, nöyrä, sosiaalinen, rohkea ja rauhallinen...


Mä olin siis toosi nätisti! Ihan Siljanki mielestä. Mä vaan pidin kauheeta metelii, mut niinhän mä aina teen. En siis haukkunu, mutta ulvoin ja ulisin ja vinguin ihan hulluna... Mutta onhan sitä syytäki. Elukat oli kuulemma stressaantuneita, niin että en sitte päässy kosketusetäisyydelle, vaikka miten oisin halunnu. Meitä kuulemma pikku hiljaa totutetaan toisiimme...




Eli lyhykäisyydessään, saatte ehkä seurailla mun paimenkoirakoulutustani. Mutta sitä ennen saatte kyllä kuulumisia sieltä leiriltä. Saa nähä, että mitä me Doriksen kanssa tänä vuonna keksitään... Viime vuonnahan me tyylikkäästi karattiin sieltä huoneesta, kun meidät kehdattiin jättää sinne ilman luita. Kun oli tylsää. No jaa, mun pitää varmaan mennä, pystyn ehkä nukkuu tän järkytyksen kanssa...

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Aina ei voi mennä niinkuin strömsöössä. Vai voiko?

Sepä se. Kun en tiedä. Varsinkin jälkimmäinen rata kun meni aika huonosti. Kyse on siis Rallitassun rally-toko-epiksistä, joissa olimme tänään. Olimme ilmoittautuneet kahteen luokkaan, Supermölliin ja Mölli-ALOon. Olin aika hermona, koska emme olleet juurikaan treenanneet Huiman kanssa ilman nameja pitkää rataa. Supermölliin olin mennossa aika luottavaisin mielin. Pikalle päästyämme selvisi, että kisat olivat sisällä hallissa. Se aiheutti pienimuotoisen paniikin, sillä Huima on tottakai hallissa stressaantuneempi, tilaa on vähemmän, ja hajuja enemmän.



Jätimme koirat autoon, ja lähdimme katsomaan rataa. Molemmissa luokissa rata oli sama, Mölli-ALOssa oli vain kolme kylttiä enemmän. Hallissa Huima oli yllättävän rauhallinen. Paikalla oli mm. iso musta tanskandoggi, sekä musta saksanpaimenkoira, jotka olivat pelottavia. Loppua kohden, alkuärinöistä päästyämme niissäkään ei ollut enää mitään ongelmaa. Ylitsepääsemättömän pelottavia olvat kuitenkin yksi vaalea cokcerspanieli, sekä kolmen tiibetinspanielin lauma. Voi kun joskus edes saisin kiinni tuon koiran ajatuksenjuoksusta... Oli paikan päällä kuitenkin ihan kivojakin tyyppejä, kuten eräs musta paimenkoira (en ole rodusta varma), jonka kanssa ois ollu niiiiiin kiva leikkii...

Tässä Supermöllin rata. Ei pitkä, ei vaikea. Kerrankin tajusin ottaa kuvat ratapiirroksista siellä XD

Mölli-ALO
Ensin oli Supermölli. Siinä oli yhteensä 11 starttia, ja me oltiin seitsemäs koirakko. Se rata meni muuten hyvin, mutta huomasin jo ennen lähtövuoroani, että en osannut vekslata hihnaa oikei tehtävässä "koira eteen, oikealta sivulle", joten siinä kohtaa Huima ehti minut kiertäessään istahtaa maahan. Siitä tuli sitten tvä (tehtävän väärin suorittaminen), eli -10. Olisin voinut uusia tehtävän, jolloin se olisi ollut vain -3, mutta enpä tajunnut. Muuten tästä radasta ei tullut mitään virheitä, tosin tässä luokassa olikin lepsumpi arviointi. Saimme siis 90 pistettä, ja jos tuota mokaa ei olisi käynyt, olisimme voittaneet koko luokan. Ja jos olisin uusinut, olisimme kai olleet kakkosia, tai vähintään kolmosia. Luokan voittajalla oli 99 pistettä. Mutta ainahan voi ajatella, että jos ei olisi tullut yhtään virheitä, olisimme voittaneet. Niinhän se menee. Mutta siis, kuten jo sanoinkin, muuten rata meni tosi hyvin, ja tuomarin kommentit olivatkin: "Kauniisti ohjattu, nätti kontakti. Sujuva rata.".

Kaikki kuvat tästä eteenpäin c)Katriina Nousiainen

Huima: "Hei oikeest, mä en jaksa..."
Seuraavana olisikin sitten Mölli-ALO. Selvisi, että siinäkin saa käyttää nameja, mikä oli minulle suuri helpotus! Huima oli kuitenkin jo ehtinyt väsähtää, joten tämä rata meni melko huonosti omasta mielestäni. Saimme tästä yhteensä 81 pistettä. Ensimmäisessä tehtävässä koira oli vino, josta tuli -1. Neljännessä tehtävässä tuli ov (ohjaajavirhe), -1. Kuudennessa tehtävässä (Ja omasta mielestäni koko loppuradan aikana... :D) kontr (kontrollin puute), -1. Seitsemännessä tehtävässä -10, tvä, ohjaaja unohti pysähtyä, kröhöm, pitääpä keskittyä jatkossa... Yhdeksännessä tehtävässä -3, uusinnasta, jossa kuitenkin myös -1, koiran vinoudesta. Sen takia uusin tämän tehtävän, että ALOssa, kun koira otetaan eteen, saa ottaa yhden apuaskeleen, mutta koiran tullessa takaisin sivulle, ei saa. Taoin tätä päähä ennen rataa vaikka kuinka, mutta radalla se sitten, kas kummaa, unohtui. Olen tottunut ottamaan apuaskeelen ohjatessani tuota keskikokoista koiraani sivulle, sen opin viime kesänä, ja siitä asti olen niin tehnyt aina. Se nimittäin helpotti Huimaa alussa, mutta nyt, kun kokeilin ilman, niin menihän tuo ihan yhtä hyvin, kuin apuaskeleen kanssa. 11. tehtävässä tuli kyl (koskettaa tai nuuskii kylttiä, merkkiä, esinettä tai henkilöä), -1. Maaliin tullessa tuli vielä yksi yhden pisteen virhe, py (puutteellinen yhteistyö), sillä kuten jo mainitsinkin, kaksi rataa päivässä on näköjään Huimalle vielä tässä vaiheessa liikaa, ja koira oli tosi väsynyt ja yhteistyöhaluton jälkimmäisellä radalla. Ties mitä siitä olisi tullut, jos en olisi saanut motivoida koiraa edes nameilla... Tämä ei kuitenkaan jäänyt minua harmittamaan, tuomarin kommentin ollessa "Taas kerran erinomaista yhteistyötä ja ohjausta :)", ja meidän saadessa tuomarin suosikki-palkinto (ns. neljäs sija) tästä erinomaisesta yhteistyöstä ja ohjauksesta. :)



Kaikkiaan oli kuitenkin ihan onnistunut päivä, väsyneinä, mutta tyytyväisinä palasimme kotiin. Huima on nyt ihan oikea harrastuskoira :) <3

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Kesäkuun suosikit

Nyt, heinäkuun yhdeksäntenä päivänä, voisi ehkä katsaista vähän viimekuta:


Kuvat ovat heinäkuulta, älkää suuttuko. Eilisen ja tämän päivän iltalenkkikuvat vain sopivat kuvitukseksi tähän postaukseen.




Kuukauden treeni oli ehdottomasti yksi superhyvin sujunut treeni koulun kentällä enne kisoja. Yritän jatkossa saada kameran raijattua mukaan treeneihin...




Pahoittelut Onni-kuvista...
Kuukauden suosituin, sekä kommentoiduin postaus oli Linkkaa blogisi kuudellatoista kommentilla!! KIITOS KIITOS KIITOS kaikille, jotka jaksoivat linkata <3

Meidän vakkarilenkkiporukka...




Kuukauden suosikkiblogi on varmaankin ollut Viiman blogi, sitä on nimittäin ollut hauska lukea, ja tutustua blogiin. Kuukauden suosikkipostausta on vaikea sanoa... Oikeastaa nyt kun miettii, niin käykääpä katsomassa Hetki lyö-postaus. Ei sanottavaa.

Tän kuvan tuutte näkemään heinäkuun suosikkikuvissa...



Ilta-aurinko. Onko mitään ihanampaa?
Jaa... Kuukauden suosikkikuvat olisivat tässä: Aika paljon on Ahvenanmaalta...






Kuukauden suosikkikappaletta en oikein osaa sanoa, nuo Lopan kannustushuudot nyt on jääneet päähän (Hesa Cuppia odotellessa...), mutta Hevisauruksen biisejä tuli Ahvenanmaalla kuunneltua, kiitos pikkusiskon...

Haikeissa tunnelmissa lähdettiin kevätjuhlasta, samalla jäi se alakoulukin jälkeen... Tulipa ainakin itkettyä :')

Huhhuh, ja nyt nukkumaan... Mites on teidän kesäkuu mennyt?

Rally-epikset 1.7

Taisin löytää uuden lempisanontani: Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan...

1.7 oli mun ja Huiman elämässä historiallinen päivä: Aamulla kiskotiin kaksijalkainen ylös sängystä, ja nelijalkainen ylös säkkituolista, pakattiin tavarat, ja lähdettiin ajelemaan kohti Turkua. Olin ilmoittanut meidät namiluokkaan, ja rata oli aika helppo. Kylttejä oli yhdeksän, plus lähtö ja maali. Saavuttuamme Koirankodalle, kävimme ilmoittautumassa, ja hakemassa Huimalle keltaisen nauhan.

Valmiina lähtöön! c)minä

c)Ansku

Anteeksi erittäin epäselvästä piirroksesta... Alhaalla on selitetty kyltit. Sininen viiva on koira, ja harmaa viiva olen minä.

En pilaa kuvia ilmeillä... c)kisojen kuvaaja, en löydä nimeä...

Okei, tällaiset kyltit olivat radalla:

1. lähtö

2. koira eteen, vasemmalta sivulle

3. 360 astetta oikeaan

4. täyskäännös oikeaan

5. istu, kierrä koiran ympäri

6. pujottelu

7. askel oikealle

8. vasen täyskäännös

Tämä kohta unohtui piirroksesta, mutta seiskan toisella puolella, kasin ja ysin välissä oli "istu".

9. käännös oikeaan

10. liikkeestä maahan

11. maali

Treenailua radan jälkeen, tässä Huima oli kertakaikkiaan super. Kaikki kuvat tästä eteenpäin c) Ansku.




Rata meillä meni ihan hyvin. Saimme lopulta 86 pistettä, mikä johtui muutamasta pikku virheestä. Tehtävässä "istu, kierrä koiran ympäri" unohdin pysähtyä lopussa. Siinä väheni kymmenen pistettä. Uusin liikkestä maahanmenon, koska se vain meni mielestäni huonosti, ja siinä uusiessani hihna kiristyi kerran. Näistä kahdesta rokotettiin yhteensä neljä pistettä. Vähän harmittaa tuo tyhmä pysähtymisvirhe, mutta eihän sille enää mitään voi. Ensi kerralla muistan...



Tuolla on Seitavuoren paimensukuinen taustalla :D


Lyhyesti ja ytimekkäästi, näitä tullaan käymään lisääkin! :) Oletteko te olleet rally-toko kisoissa?