Viimeinkin (melkein) tavallinen treenipostaus...

 Moikka, tänään taas postausta, tällä kertaa viimeinkin blogin päätähden kuulumisista. Mulla on videonpätkiä, ja yritän saada ne siis treenivideoksi tässä lähiaikoina, kunhan joku ehtisi neuvomaan. Tänään kuitenki ajattelin päästää Huiman itse kertomaan treenipäivästä (koska se ei sattuneesta syystä sinne joulukalenteriin ehtinyt kirjoitella, höm höm...) Ensin kuitenkin kerron, että mulla on uuteen ulkoasuun tosi kiva visio, ei siis varmaankaan tarvitse enää kauaa katsella tuota vanhaa... :'D

Nyt kuitenkin anna langat rakkaalle koiralleni, toivotaan, että se osaa jotenkuten pysyä aisoissa...:

ncdhuyffffffftfuygr7779oikkkk

"Ei Huima, kun ihan oikeaa tekstiä!"

"No höh... Olisin halunnu kokeilla sitä tyyliä millä ne kirjailijat kirjottaa..."

"Jos kuitenkin pysyt ihan siinä omassa tyylissä..."

No selvä. Kelpaako tämä neiti vaativalle? Ai, se meni jo. Ihan kiva että se päästi mutki välillä kertomaan omia mielipiteitäni! Ihan ensimmäisenä haluan kertoa sen, että mua kiusataan täällä. Mua koulutetaan, vaikka haluaisin riehua. Se on kamalaa, mutta kyllä mä kuitenkin teen, jos saa palkkaa. Varsinkin nakkia! Nakit on parhaita. Tosin Siljan isä sanoo, ettei niitä saa syöttää koiralle. Se on tyhmää. Ja sitten mua käytetään suihkussa. Hyi kamala! Siis suihkussa! Onko mitään tyhmempää!? Paitsi... Heijastinliivi on kyllä vielä tyhmempi. Mua käytetään välillä lenkillä pimeellä, niin, että on pakko laittaa heijastinliivi. Kamalaa...

Hei siinä mä oon! Eks mä ookki söpö?

Tosin ne riehumiskuvat on kivempia, tässä mä näytän ihan sivistyneeltä koiralta...

Mutta mistä mun piti kirjottaa? Siitä treenistäkö? Nää. Valittaminen on kivempaa. Tai enhän mä ikinä valita, mä vaan kerron epäkohtia mun elämisessä. Multa  myös leikataan kynsiä... Mutta siitä treenistä, ettei Silja suutu, ja anna mun hammastikkua Onnille... Ei se oo ikinä niin tehny, mutta uhkailee kyllä! Meidän treeni sujui hyvin, mä olin ihan super! Siljan keskittyminen välillä vähän herpaantu, mutta kyllä sekin oli ihan jees. Tosin pari kertaa mä ehkä vähän karkasin sen lelun perään, mutta onneks sen korvas mun söpöys... Tai jotain...

Hei joo, nää on parhaita!

Eipä oo enää sivistyksestä tietoakaan...

Ja hei, ettei nyt menis ihan negatiiviseks, on mun elämässä hyviäkin puolia. Kuten muunmuassa lelut! Ne on parhaita, onneks mä saan niitä aika usein, koska rikon vanhat... Mä hajotan vinkulelun korkeintaan vartissa! Eiks oo aika hyvin? Kerran tuhosin yhen narupallon ehkä minuutissa. Sellasia ei oo mulle sen jälkeen osteltu... Sit mä harjotan mun leukalihaksi pureskelemalla tennispalloja... Hyviä puolia on myös hammastikut! (vai mitä denta stikkejä ne nyt oikeesti on...) Myös possunkorvat, luut, yms. kelpaa, mutta hammastikut on parhaita. Kun nään hammastikun, meen aina ihan sekasin! Mä riehun ja haukun ja komennan että "VAUHTIA" ja sitten mua käsketään olemaan hiljaa ja sitten mä vingun ja (hengenveto) sitten mä saan sen tikun. Ja lenkit ja kaverit ja namit on myös kivoja. Ai hei Silja tulee takaisin ja sanoo, että pitää mennä jo nukkumaan. No mutta olipas kiva päästä kirjottamaan! Onneks mulla on tämmönen kirjailijan lahja... Tosi se kirjotustyyli ois edelleen kiva oppii...

Osaakos teidän koirat kirjottaa yhtä hyvin?

Hei, kuulinko sanan hammastikku?? Täältä tullaan!!

Turun messukeskus

Terve! Olin tänään (22.1) Turun messukeskuksella Anskun ja Doriksen kisahoitajana (kuten jo mainitsinkin eilen...). Se oli aivan mieletön paikka, (vaikka lapinkoirakehä olikin mennyt jo edellisenä päivänä...) kojuja,  kehiä ja halleja oli niin paljon, etten kyllä pysynyt ollenkaan perässä. Pakattuani mukaan puhelimen, vähän rahaa, juustosämpylän ja kameran, lähdin pihalle odottelemaan kyytiä. Lähdimme matkaan aamulla noin kello 8.30, ja saavuttuamme noin tunnin päästä perille, osa porukasta oli jo lähtemässä.

Aamulla kyytiä odotellessa...

Ihan outoa muuten kirjoittaa postausta näin vähällä kuvamäärällä...

Ja matkalla...

 Ensimmäisenä kävimme hakemassa jotakin juotavaa, ja asetuimme "paikalleen" kehän laidalle. Kävimme kiertelemässä kojuja, ja odottelimme ensin Anskun ja Doriksen JH-kehän alkua. Kehän jälkeen lähdimme kiireellä kohti Doriksen rotukehää. (jos Doriksen pärjääminen näissä näyttelyissä kiinnostaa, luulempa, että Ansku tekee siitä postauksen blogissaan, johon linkki ylempänä :)) Doriksen kasvattajan ja sisarusten kanssa odoteltiin sitten kehän alkua, käytiin ostamassa metrilakua, syötiin sitä niin paljon, että alkoi oksettaa, tapeltiin kameran tärähtäneiden kuvien kanssa, ja muuten vaan fiilisteltiin näyttelyiden tunnelmasta.

Siellä oli siis todella paljon kojuja, ja ehkei pieni mainostus ole pahitteeksi...

Kehän jälkeen pääsimme kiertelemään kojuja kunnolla, ja tarkoitukseni oli siis ostaa kahdellakympillä jotain tarpeellista, jotain itselle, ja jotain Huimalle. Se oli perusolettamus, että kaikkea turhaakin tarttuu mukaan... :)

Jotain tarpeellista, vilkkuvalo pantaan, tietysti vihreä :)      5€

Noutokapula, tästä en ole ihan varma, periaatteessa tämä ei ole sen erityisemmin minulle eikä Huimalle, tosin jos totta puhutaan, niin ei se nyt ihan huippytarpeellinenkaan ole...                            5,50€  (sain viidellä eurolla) ((olisi minulla kullä ollut rahaa, sillä Anskun pikkusisko antoi minulle metrilakuistaan takaisin kahdeksankymmentä senttiä :D))

Jättikokoinen narulelu <3 Tuli tarpeeseen! T. Huima        5€

Kaikin puolin siis kiva päivä messukeskuksella, Kiitos vielä Anskulle, että pääsin mukaan :) Lupaan, että seuraava postaus tulee sisältämään Huimankin kuulumisia!

Olitteko te viikonloppuna Turussa?

Kuulumisia

Moikka! Anteeksi, ettei lupaamaani näyttelytreenipostausta tullutkaan, mutta emme valitettavasti saaneetkaan sinne kyytiä. Tänään kuitenkin kävimme kivalla aamulenkillä aivan mahtavan ihanassa säässä! Kävimme eräällä aamuauringon värjäämällä kalliolla kuvaamassa, tosin nyt kaikki kuvat ovat isäni ottamia, koska itselläni ei ollut kameraa mukana. Sinne kyllä sitten uudestaankin!

Tajusin myös tänään, että stressaamiseni Huimasta oli täysin turhaa. Serkkumme tuli meille yökylään (hän on 4-vuotias), eikä Huima ollut moksiskaan. Huima poistui asiallisesti tilanteesta, jos koki sen epämiellyttäväksi (melua he ainakin siskoni kanssa osaavat pitää). Olin niin ylpeä <3

(laatu puhelimen kamerassa zoomit täysillä +blogger-laatu)

Huomenna sitten Anskun ja Doriksen "kisahoitajaksi" Turun kansainväliseen näyttelyyn. Siellä on toivottavasti lapinkoirakehä samana päivänä! Ja toivottavasti myöskin jotain kojuja, joilla pääsisi kiertelemään... Sieltä siis luultavasti tulossa postausta, eli pysykää linjoilla :'D

Oletteko te päässeet kuvaamaan koiria aamuaurinkoon?

Harjoitusta itse kullekin

Kaikissa meissä on vikoja. Aina. Joskus niistä on pelkkää haittaa, kun taas joskus niista voi tietyissä tilanteissa, tai tietyille henkilöille olla hyötyäkin. Myös minussa on vikani. Ja Huimassa. Kuten ehkä jotkut muistavatkin, kirjoiti Huikun ongelmista täällä. Huiman ärähtely on tosiaankin vähentynyt, ja elätten jo toivoa siitä, että se lopettaisi sen kokonaan. Jos koiran pyynnön ottaa huomioon ja sitä noudattaa, näitä ärähdyksiä ei toivottavasti pääse käymään, ja Huimasta voi vielä tullakin edes jonkinlainen "jokapaikanhöylä".

Omia ongelmiani en tässä rupea selostamaan, mutta tähän Huima-asiaan liittyen, aion pitää itselleni "stressaamattomuuskurssin". Olen nimittäin huomannut, että stressaan tästä ärähtelyjutusta ihan liikaa. Koirahan aistii ihmisen mielialan. Ylensä tämä menee jopa siihen, että itse yritän vältellä kaikkia mahdollisia vieraita, yms. Tiedän kyllä jossain sisimmäsäni, että Huima osaa. Se osaa hoitaa asiat itse. Aina se tapa ei vain ole oikea. Isäni on käynyt paloasemalla niin, että Huima on ollut mukana. Se on vapaana paloasemalla, siellä ihmisten joukossa. Se on kuulemma ärähdellyt joillekin, mutta aikuiset siellä ymmärtävät, ettei koiraa pidä mennä sorkkimaan, jos se ei halua. Isä kertoi, että Huimasta on tullut useimpien tyyppien kanssa ihan ylimpiä ystävyksiä. Oikeastaan havahduin tähän stressaamisjutun turhuuteen vasta silloin, kun kuulin tästä, ja ajattelin, etten IKINÄ olisi itse päästänyt Huimaa sinne vapaana. (Ei Huima siellä tietenkään ole tuntien, koulutusten, yms. aikana, ja isä tuntee kaikki palokunnan henkilöt)

Vieraiden kanssa Huima aina vähän jännittyy, sille olisi hyvä osata rentoutua. Sitten on aina vaihtoehto viedä se eri huoneeseen rauhoittumaan, mutta se taas on Huimalle itselleen "rangaistus", koska se ei kuitenkaan halua tulla eristetyiksi muista.

Nyt alkaa siis itselleni stressaamattomuuskurssi. Välittömästi, koska tämä on täysin turhaa. Huimaa sitten vaan edelleen siedätetään siihen, että "kaikkien kanssa ei tarvitse olla kavereita, mutta silti pitää tulla toimeen". Olen pahoillani, että postaus kertoo lähinnä itsestäni, mutta nämä ajatukset, joiden kanssa taas painin koko illan, pitää sada purettua tänne. Me olemmekin huomenna menossa viikottaiseen näyttelytreeniin, sieltä EHKÄ pientä postausta.

Tällaista sitten tänään. Mitä te stressaatte/"pelkäättee" koirissanne?

Mainostusta...

Jos kiinnostaa kahden ponin elämästä kertova -05 syntyneen tytön kirjoittama blogi, käyppä kurkkaamassa täällä! Siellä on myös arvonta yllätyspalkinnolla tällä hetkellä :)

Haaste!

Eli, sain siis elämäni en simmäisen haasteen, kiitos tästä Anskulle. Haasteen tarkoituksena on siis:

Laita viisi vapaavalintaista kuvaa, ja selitä jokainen kuvista vain yhdellä sanalla. Sen jälkeen laita toiset viisi kuvaa, mutta valitse kuvat niin, että ne kuvaavat sanoja luottamus, hyvä fiilis, ystävyys, onnellisuus ja hassu kuva. Tämän jälkeen haasta vielä viisi blogia!

Tähän haastan siis bloggaajia mukaan, mutta muistattehan, ettei näitä ole missään tapauksessa pakko tehdä! 

Haastan:
Alielin 
Terhin 
Jennyn 
Kirstin 
Tuulin 

Haastan siis ahkerasti koirabloggaajia :) Tämän haasteen saa myös (minun puolestani) kuka vain napata itselleen :)

Kerron tässä nyt myös sen, että olimme luistelemassa eilen (7.1.2017) ja Huima veti pulkassa luistelukamat koulumme kentälle asti <3 Silloin tajusin, että sekin oli koiralleni vielä melko pieni kuorma, se vetäisi kyllä painavampaakin...

Tässä joka tapauksessa ensin siis ne itse valitsemani kuvat:

Synttärisankari :)

The Talvikarva        (Siinä on yksi sana)

c) Ansku        Innokkuus

Rentoutuminen

Tähän on pakko laittaa kaksi:       Muutostako?

Muutostako?

Itse valitsemiini laitoin vähän myös sillä pohjalla kuvia, ettei niitä olisi täällä blogissa julkaistu/haluaisin julkaista ne täällä. Sitten valmiiksi annetut sanat (näihinkin yritin laittaa blogissa julkaisemattomia kuvia):

Luottamus

 

Hyvä fiilis

Ystävyys

Onnellisuus                       (Huima ensimmäistä päivää meillä kotona)

Hassu kuva

Torholan luola +kuulumisia

c) iskä

 Minulla on ollut ihan kamala postausinto, ja olenkin viimeisen viiden päivän aikana postannut yhteensä neljä kertaa. Mutta päivän aiheeseen: Kävimme 3.1 Torholan luolassa pienellä retkellä. Kuvia itse luolasta ei paljoa ole, koska siellä luonnollisesti on niin pimeää. Kaikki kuvat olen ottanut minä, ellei toisin mainita.

c) äiti

c) äiti

Kuva otettu Torholan eteisestä

 Torholassa on ensin eteinen, josta luola alkaa. Sen jälkeen mennään ison kivenlohkareen ohi Torholan saliin. Sen jälkeen salin perältä voi ryömiä alaspäin, ahtaaseen käytävään, josta pääsee alas Torholan kellariin. Täältä maanpinnalle on korkeuseroa n. 14 m. Tänne itsekin menin, joka on aika hyvin tällaiselta ahataanpaikankammoiselta. (ahdistun siis todella jo Turun linnan keskiaikaisissa portaissa :'D) Huima uskalsi alun rohkaisun jälkeen tulla saliin asti <3

 Torhollan ympärillä aukeaa kaunis luonnonsuojelualue upeine polkuineen ja maisemineen. Kävimme siellä kuvailemassa.

Nämä kuvat otettu tänään (4.1.17)

Meillä menee siis hyvin, yritän jatkossa panostaa kirjoittamiseenkin, mutta nyt on kiire.

Onko teillä tällaisia pelkoja? oletteko käyneet koskaan luolissa?